Lepovaunun viimeiset hetket

Lepovaunu purettiin kaivurin kauhalla repien. Rakennustöille kuten myös purulle tuntui olevan ominaista kiire, ehkä vanhat hirret olivat tupajumin vioittamat tai niissä oli jotain muuta, joka esti niiden hyödyntämisen muussa käytössä. Lupasin kuvia tekstin elävöittämiseksi, mutta ennemminkin kyse on kuolemasta. Enin purku tapahtui ystävänpäivänä. Talosta on jää hyviä muistoja vuosien ja vuosikymmenten varrelta. Tuli surullinen olo talon ja koko kaupungin puolesta, tuntuu kuin Savonlinnasta olisi kulttuuri kitketty määrätietoisesti vähän kerrallaan, lyhytkatseisen toiminnan seurauksena. Yritän seurata rakennustyötä ja kirjoitella, siis blogata.